Matias Häkkinen on klassisen musiikin sekatyöläinen. Hän on tällä hetkellä ehkä enimmäkseen cembalisti, mutta soittaa myös urkuja, pianoa, klavikordia ja joskus sähköisiäkin soittimia. Orkesterien johtaminen, yhdessä läsnäoleminen lavalla ja sen ulkopuolella, opettaminen, ideointi, konserttien tuottaminen, festarikesä ja muut taidetoimintaan liittyvät puuhat ovat lavalla viihtymisen lisäksi lähellä hänen sydäntään. Kaikki soittomiljööt kapakoista kahviloiden ja kellareiden kautta kirkkoihin, katedraaleihin, puistoihin ja musiikkipyhättöihin Helsingin Musiikkitalosta Concertgebouw-salin saakka ovat Matiaalle tuttuja ja rakkaita musisointiympäristöjä.

Soittoporukoitakin on ollut vakiojengeistä keikkakokoonpanoihin, soolosoitosta laumatyöskentelyyn ja hauskanpidosta viralliseen. Monet Matiaan muusikonuraan liittyvät nuoruudenhaaveet ovat päätyneet hiljalleen toteutumaan, mutta onneksi edessäpäin on aina lisää näettävää ja koettavaa.

Eräs vähemmän musiikillinen vielä toteutumaton unelma hänellä on päästä hiihtokilpailujen studiovieraaksi olympialaisten aikaan. “Kaikilla musiikeilla on paikkansa ja hetkensä.”, hän sanoo ja pohtii harjoittelisiko ensin tulevaa kantaesitystä varten, mietiskelisikö mikä iskelmä toimii periodisoittimilla parhaiten vai menisikö kirjahyllyn kautta hiomaan näkemystään modaalisen ja tonaalisen säveljärjestelmän sarana- ja liitoskohdista 1600-luvun viimeisellä neljänneksellä.