Tällä sivulla on erilaisia esittelytekstiversioita käytettäviksi tarvittaessa.
1) Matias Häkkinen (s. 1981) on kosketinsoittaja, kapellimestari ja keskeinen vaikuttaja vanhan musiikin ja yleisemminkin klassisen musiikin kentällä. Hänet tunnetaan sekä vahvana visionäärinä että innostuneena tekijänä, inspiroituneena soittajana ja omistautuneena opettajana. Häkkinen työskentelee monipuolisesti erilaisissa muusikon tehtävissä sekä cembalistina että pianistina ja urkurina ohjelmistolla, joka ulottuu renessanssista kaikkein tuoreimpaan nykymusiikkiin. Erityisen kiinnostuksen kohteina hänellä ovat tällä hetkellä varhaisrenessanssin laulumusiikki, 1600-luvun loppupuolen orkesteri- ja cembalorepertuaarit sekä periodimusisoinnin hengen yhdistäminen toisenlaisten muusikkouden lajien kanssa.
2) Cembalisti ja kapellimestari Matias Häkkinen kuuluu maamme kiinnostavimpiin ja aktiivisimpiin muusikoihin. Hän on taiteilija, työmies, ja musiikkimaailman vaikuttaja, joka tunnetaan sekä vahvana visionäärinä, innostuneena opettajana ja solidina soittajana että inspiroivana ja omistautuvana johtajana.
Häkkinen työskentelee monipuolisesti erilaisissa muusikon tehtävissä sekä kapellimestarina että soittajana ohjelmistolla, joka ulottuu renessanssista kaikkein tuoreimpaan nykymusiikkiin. Erityisen kiinnostuksen kohteina hänellä ovat tällä hetkellä varhaisrenessanssin laulumusiikki, 1600-luvun loppupuolen orkesteri- ja cembalorepertuaarit sekä periodimusisoinnin kommunikoivuus toisenlaisten muusikkouden lajien kanssa. Häkkisen käytössä olevista soittimista keskeisimmät ovat Jukka Ollikan rakentama italialaistyyppinen cembalo jaetuin koskettimin, saman mallin hiilikuitukaikupohjainen versio, 1900-luvun puolenvälin valtava Wittmayer-konsertticembalo, sekä Roland C-30 sähköcembalo.
Konsertointikokemusta Häkkiselle on kertynyt reilun parinkymmenen vuoden aikana runsaasti ympäri Suomea ja laajasti lähes kaikkialla Euroopassa sekä myös Kanadassa mm. sooloresitaalein, kamarimuusikkona ja orkesterin johtajana, solistina sekä jäsenenä. Hän toimii esiintyvän muusikkouden lisäksi kirjoittajana, pedagogina ja luennoitsijana, virittäjänä, soitinasiantuntijana, tuottajana, sekä erilaisissa musiikin alan asiantuntijatehtävissä - ja on saanut oppia näissä töissä toimiessaan monia soittotaidon ja musiikillisen sivistyksen lisäksi hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa, tapahtumatuottamista, johtamista ja markkinointia, nuottimateriaalien editointia, orkestrointia ja sovittamista. Häkkinen on julkaissut myös kirjallisia tuotoksia, kuten Kauneimmat barokkijoululaulut -nuottijulkaisun (Aviador 2020) ja historiikkiartikkelin Cembalo Suomessa 1900-1990 (Taideyliopisto 2022) ja tekee Säveltaidetoimikunta-nimistä podcastia toimittaja Jaani Länsiön kanssa. Aivan viime vuosina hän on tehnyt varovaisia kokeiluja kirjoitetun musiikin itse luomisen kanssa.
Häkkinen on Ensemble Nylandian ja BarokkiKuopio-festivaalin taiteellinen johtaja ja toimii lisäksi vapaan taiteilijan ominaisuudessa kapellimestarina, solistina ja taiteellisissa suunnittelutehtävissä useissa ammattiorkestereissa ja organisaatioissa. Hän on esiintynyt useimpien Suomen ammattiorkestereiden kanssa. Kansainvälisesti merkittävämmät ja rakkaimmat orkesterit ovat Euroopan unionin barokkiorkesteri, jonka cembalon äänenjohtajana hän toimi 2009-10 ja New Century Baroque, jonka taiteellisena johtajana hän toimi sen jälkeen. Matias Häkkinen on esiintynyt yli sadalla eri festivaalilla ja konserttisarjassa Suomessa ja maailmalla. Viime vuosina hän on tutustunut vanhojen lisäksi myös uusiin soittimiin, kuten erilaisiin syntetisaattoreihin, klavikordeihin ja kampiliiroihin, sekä tehnyt improvisaatiokokeiluja ja -esiintymisiä mm. Tölöläb-kollektiivin kanssa. Häkkisen ja barokkimuusikkoystävienä periodinsoitinrockyhtye Tavallinen peili käynnistää pian kymmenennen toimintavuotensa.
Matias Häkkinen on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian pitkäaikainen cembalonsoiton, basso continuon sekä kamarimusiikin opettaja. Aiemmin hän on toiminut opettajana myös mm. Helsingin ammattikorkeakoulussa (Metropolia), Sibelius-lukiossa ja Helsingin konservatoriossa, monissa musiikkiopistoissa sekä lukuisilla mestarikurseilla ja toimii Euroopan vanhan musiikin verkosto REMA/EEMN:n ReMarkable-ohjelmassa nuorten muusikoiden ja tutkijoiden mentorina. Hän on myös vanhaa musiikkia kirkkojen ja konserttisalien ulkopuolella esittävän eri puolilla Suomea toimivan Café Barock -konserttisarjan taiteellinen johtaja ja tuottaja sekä Suomen solistiyhdistyksen taiteellinen neuvonantaja ja on toiminut aiemmin, Sattuma-monigenreklubin perustajana, tapahtumatila Kalliosalin yhtenä perustajana, Muusikkojen liiton alajaosto Solistit ry:n johtokunnan jäsenenä ja Suomen vanhan musiikin liiton puheenjohtajana.
Vuonna 2011 Häkkinen päätti opintonsa musiikin maisterin tutkintoon. Matkan varrella hän opiskeli pianon- ja cembalonsoittoa mm. Anssi Mattilan, Menno van Delftin, Seppo Saloviuksen, Joonas Pohjosen, Ana Mafalda Castron ja Annamari Pölhön johdolla Sibelius-Akatemiassa, Stadiassa, sekä Amsterdamissa ja Portossa. Opintojaan hän on täydentänyt mm. Gustav Leonhardtin, Ton Koopmanin, Laurence Dreyfusin, Pierre Hantaïn, Bob van Asperenin, Huguette Dreyfusin ja Andrew Lawrence-Kingin antoisilla mestarikursseilla. Tällä hetkellä hän viimeistelee taiteellista musiikin tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa aiheenaan historialliset viritysvallankumoukset ja viritysfilosofian käsite.
Hänen työskentelyään ja opintojaan ovat vuosien varrella apurahoin ystävällisesti tukeneet mm. Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto, Musiikin edistämissäätiö, Pro Musica -säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus. Vuonna 2015 hän työskenteli erityisesti Frobergerin soolocembalomuusikin parissa valtion puolivuotisen ja vuonna 2021 erilaisten äänitysprojektien ja -kokeilujen kanssa kokovuotisen apurahan turvin.
Viime vuosien merkittävimpiä projekteja ja esiintymisiä ovat olleet monet kaupunginorkesterien kanssa toteutetut teemalliset konserttiprojektit ja oratorio- ja passioprojektit kapellimesterina, osin yhteistyössä Ensemble Nylandian kanssa, Sibelius-Akatemian oopperaluokan ja orkesterin johtaminen Monteverdin Poppean kruunaus -oopperassa, kuvataidetta, kuvitteellisia soittimia ja improvisaatiota yhdistelevä Flatlands-projekti (Riga Biennale, Rauma Festivo, Lönnströmin museo, Musiikkitalo), kirjoitettua vanhaa musiikkia ja improvisaatiota live-elektroniikan läpi mankeloiva Tölöläbin vanhan musiikin jaosto (BarokkiKuopio, Torunin festivaali (PL), Crusell-viikot), Händelin Acis & Galatea -oopperan johtaminen Vancouverissa Kanadassa, nykymusiikkia, piae cantiones -sävelmiä, kansanmusiikkia ja varhaisbarokkia sisältävä Gamballa Karjalaan -projekti (Avanti!), oma sooloresitaalisarja klavikordilla, cembalolla ja uruilla Korson kirkossa (Bach/Leonhardt, samoja konserttiohjelmia muuallakin), Kreeta-Maria Kentalan kanssa toteutettu pelimannimusiikkia ja varhaisbarokkia -kokonaisuus (Festivals de Wallonie, Klassinen Hietsu, Puolan Torun, BarokkiKuopio ym.) sekä hyperkromaattisen cembalon mahdollisuuksia kokeileva sooloesiintymisten sarja improvisaation ja nauhamusiikin kanssa (BRQ Vantaa, Avantin Suvisoitto, BarokkiKuopio).
3) Matias Häkkinen (s. 1981) ei syntynyt muusikoksi, mutta kasvoi taiteilijaksi. Lapsuutensa hän vietti musiikkiperheessä, jonka juuret ulottuvat esittävien taiteiden eri muotoihin, mutta minkäänlaista pakkoa jatkaa perheensä perintöä hän ei koskaan tuntenut. Kun Häkkinen aloitti pianotunnit yhtä aikaa peruskoulun kanssa, hän ei osoittanut suurta lahjakkuutta; soittaminen ei ollut helppoa ja kehitys oli melko hidasta, mutta kaikesta huolimatta Häkkinen oli päättänyt jo nuorena ryhtyä muusikoksi. Varasuunnitelmia ei ollut.
Lukioikäisenä Häkkisen soittoharrastus vaati jo täysipäiväistä huomiota, ja pianonsoitto tuntui olevan ainoa asia, jolla oli todellista merkitystä. Vaikka hän valmistui pianistiksi ammattikorkeakoulu Stadiasta, Häkkinen oli kokenut jatkuvia vastoinkäymisiä suhteessaan pianoon. Jatkuva harjoitteleminen, voimallinen soittotapa ja täysin muista syistä johtuneet olkapäävaivat sekä innokkuus omien rajojen jatkuvaan ylittämiseen aiheuttivat rasitusta fyysisesti ja henkisesti. Ongelman suremisen sijaan Häkkinen alkoi löytää ratkaisuja.
Häkkinen pääsi omaksi yllätyksekseen ensiyrittämällä Sibelius-Akatemiaan pääaineenaan cembalo mutta samankaltaisuudestaan huolimatta uuden pääsoittimen idea ja pianonsoittoa varten opeteltu tekniikka piti opetella uusiksi. Samoin koko musiikillinen ajattelutapa, josta Häkkinen kiittää erityisesti opettajaansa Anssi Mattilaa. Kun Häkkinen vuonna 2011 valmistui, hän oli jo käynyt kovan henkisen koulun, saanut valmiudet oppia rajattomasti lisää ja kasvanut taiteilijaksi, jolle jatkuva laajentuminen ja uuden etsiminen oli tullut olennaiseksi osaksi elämän perusfilosofiaa.
Konsertoinnin ja siihen liittyvän sosiaalisen elämän, sekä erilaisten tuotanto- ja järjestelytöiden vastapainoksi Häkkinen vetäytyy soitinkokoelmansa pariin. Häkkistä voisi hyvin kutsua soitinnörtiksi, muttei missään nimessä soitinpuritaaniksi, joksi vanhan musiikin fanaattiset harjoittajat yhä toisinaan mielletään. Sähköpianoille, analogisille syntetisaattoreille, elektronisille efekteille ja vaikkapa keskiaikaiselle kampiliiralle löytyy käyttöä Häkkisen useisiin projekteihin, jotka eivät kumartele perinteille pelkästään niiden itsensä vuoksi. Häkkiselle vanhan ja uuden kohtaaminen ei ole paradoksi vaan itseisarvo, epämukavuusalueelle etsiytyminen ei ole pakkopullaa vaan elinehto. Eikä taiteilijana eläminen ammatti, vaan kutsumus. (Jaani Länsiö 2017)
4) Matias Häkkinen on klassisen musiikin sekatyöläinen. Hän on tällä hetkellä enimmäkseen cembalisti, mutta soittaa myös urkuja, pianoa, klavikordia ja joskus sähköisiäkin soittimia. Orkesterien johtaminen, yhteinen hetkessä elävä läsnäolo lavalla ja sen ulkopuolella, opettaminen, ideointi, konserttien tuottaminen, festarikesä ja muut taidetoimintaan liittyvät tarpeelliset toimet ovat lavalla viihtymisen lisäksi lähellä hänen sydäntään. Kaikenlaiset soittomiljööt kapakoista kahviloiden ja kellareiden kautta kirkkoihin, katedraaleihin, puistoihin ja musiikkipyhättöihin Helsingin Musiikkitalosta Concertgebouw-salin saakka ovat Matiaalle tuttuja ja rakkaita musisointiympäristöjä.
Soittoporukoita ja projekteja hänellä on ollut vakiojengeistä keikkakokoonpanoihin, omasta orkesterista vierailuihin, soolosoitosta laumatyöskentelyyn ja hauskanpidosta vakavahenkiseen musiointiin. Monet Matiaan muusikonuraan liittyvät nuoruudenhaaveet ovat päätyneet hiljalleen toteutumaan, mutta onneksi edessäpäin on aina lisää nähtävää, opittavaa ja koettavaa.
Matias suhtautuu suurella intohimolla talvella hiihdon ja kesällä keihäänheiton seuraamiseen, sekä historiallisen ja musiikinteoreettisen tiedon nivoutumiseen käytännön muusikon taitoon, näkemykseen ja kokemiseen.
5) Matias Häkkinen on muusikko. Hän on cembalisti ja kapellimestari, mutta myös säveltäjä, sovittaja ja ideoiden generaattori, joka liikkuu sujuvasti vanhan musiikin ja nykyajan kokeellisten äänimaailmojen välillä. Hänen projektinsa korostavat perinteen ja historiallisen ymmärryksen merkitystä ja vasta sen jälkeen etsivät uusia yhteyksiä eri taiteenlajien ja musiikillisten kulttuurien välillä. Vaikka Häkkinen on syvällisesti perehtynyt historiallisiin soittimiin ja tyyleihin, hänen katseensa on myös tulevaisuudessa. Hän säveltää ja sovittaa uutta musiikkia, kehittää periodisoittimille uusia käyttötapoja ja pyrkii tekemään konserteista esitysten sijaan yhteisiä kokemuksia.
Häkkinen on suunnitellut ja toteuttanut lukuisia uudenlaisia musiikillisia kokonaisuuksia, kuten Mielikuvituspassion, jossa yhdistyivät barokin estetiikka, nykysävellykset ja improvisaatio, sekä Flatlands-projektin, joka toi yhteen kuvataiteen, kuvitteelliset soittimet ja live-elektroniikan. Hän soittaa rock-yhtye Tavallisessa peilissä, tekee yhteistyötä improvisaatiokollektiivi Tölöläbin kanssa ja kokeiluja hyperkromaattisten viritysten, nauhamusiikin ja elektronisia soittimien parissa.
Häkkinen on myös opettaja ja ajattelija, joka jakaa näkemyksiään Sibelius-Akatemiassa tekee toimittaja Jaani Länsiön kanssa Säveltaidetoimikunta-podcastia. Hän viimeistelee parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa historiallisten viritysten ja viritysfilosofian parissa.
Matias Häkkinen uskoo, että musiikki on jatkuvaa vuoropuhelua yksilöiden kanssa, kontekstien kesken sekä menneisyyden ja nykyhetken välillä, ja että rohkeus kokeilla on paras tapa pitää tämä keskustelu elävänä.
6) “Matiaassa parasta on vilpitön taito innostua ja innostaa ja ilmiömäinen kyky asetella sekä sanat että sävelet niin halutessaan vuoroin runollisesti, vuoroin itsetarkoituksellisen vulgääristi. Matias kuuluu niihin muusikoihin, jotka paitsi pystyvät näkemään itsensä osana jatkumoa myös tiedostavat vastuunsa vallitsevan kulttuurikentän uudistamisesta. Hänen laaja yleissivistyksensä kattaa uskomattomalla tarkkuudella myös erilaisia urheilusuoritustilastoja keskittyen erityisesti hiihtolajeihin.” (Malla Vivolin 2020)