Tällä sivulla on erilaisia esittelytekstiversioita käytettäviksi tarvittaessa.
1) Matias Häkkinen (s.1981) on kosketinsoittaja, kapellimestari ja keskeinen vaikuttaja vanhan musiikin ja yleisemminkin klassisen musiikin kentällä. Hänet tunnetaan sekä vahvana visionäärinä että innostuneena tekijänä, inspiroituneena soittajana ja omistautuneena opettajana. Häkkinen työskentelee monipuolisesti erilaisissa muusikon tehtävissä sekä cembalistina että pianistina ja urkurina ohjelmistolla, joka ulottuu renessanssista kaikkein tuoreimpaan nykymusiikkiin. Erityisen kiinnostuksen kohteina hänellä ovat tällä hetkellä varhaisrenessanssin laulumusiikki, 1600-luvun loppupuolen orkesteri- ja cembalorepertuaarit sekä periodimusisoinnin kommunikoivuus toisenlaisten muusikkouden lajien kanssa.
2) Matias Häkkinen on klassisen musiikin sekatyöläinen. Hän on cembalisti ja kapellimestari, joka soittaa myös urkuja sekä joskus pianoa ja muita kosketinsoittimia. Opettaminen, ideointi, orkesterin johtaminen, konserttien tuottaminen ja useat muut tehtävät ja toiminnot ovat myös lähellä hänen sydäntään.
3) “Matiaassa parasta on vilpitön taito innostua ja innostaa ja ilmiömäinen kyky asetella sekä sanat että sävelet niin halutessaan vuoroin runollisesti, vuoroin itsetarkoituksellisen vulgääristi. Matias kuuluu niihin muusikoihin, jotka paitsi pystyvät näkemään itsensä osana jatkumoa myös tiedostavat vastuunsa vallitsevan kulttuurikentän uudistamisesta. Hänen laaja yleissivistyksensä kattaa uskomattomalla tarkkuudella myös erilaisia urheilusuoritustilastoja keskittyen erityisesti hiihtolajeihin.” (Malla Vivolin 2020)
4) Matias Häkkinen on maamme kiinnostavimpia ja aktiivisimpia kosketinsoittajia. Hän on taiteilija, työmies, keskeinen vaikuttaja ja musiikkimaailman läsnäolija, joka tunnetaan sekä vahvana visionäärinä, innostuneena opettajana ja solidina soittajana että inspiroivana ja omistautuvana johtajana.
Häkkinen työskentelee monipuolisesti erilaisissa muusikon tehtävissä sekä kapellimestarina ja cembalistina että pianistina ja urkurina ohjelmistolla, joka ulottuu renessanssista kaikkein tuoreimpaan nykymusiikkiin. Erityisen kiinnostuksen kohteina hänellä ovat tällä hetkellä varhaisrenessanssin laulumusiikki, 1600-luvun loppupuolen orkesteri- ja cembalorepertuaarit sekä periodimusisoinnin kommunikoivuus toisenlaisten muusikkouden lajien kanssa. Häkkisen käytössä olevista soittimista keskeisimmät ovat J.Ollikan rakentama italialaistyyppinen cembalo jaetuin koskettimin, saman mallin hiilikuitukaikupohjainen versio, 1900-luvun puolenvälin valtava Wittmayer-konsertticembalo, sekä Roland C-30 sähköcembalo.
Konsertointikokemusta Häkkiselle on kertynyt reilun parinkymmenen vuoden aikana runsaasti ympäri Suomea ja laajasti lähes kaikkialla Euroopassa sekä myös Kanadassa mm. sooloresitaalein, kamarimuusikkona, lied-pianistina, säestäjänä, korrepetiittorina, orkesterin johtajana, solistina sekä jäsenenä. Hän toimii esiintyvän muusikkouden lisäksi kirjoittajana, pedagogina ja luennoitsijana, virittäjänä, soitinhuoltajana, tuottajana, sekä erilaisissa musiikin alan asiantuntijatehtävissä - ja on saanut oppia näissä töissä toimiessaan monia soittotaidon ja musiikillisen sivistyksen lisäksi hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa, tapahtumatuottamista, johtamista ja markkinointia, nuottimateriaalien editointia, orkestrointia ja sovittamista. Häkkinen on julkaissut myös kirjallisia tuotoksia, kuten Kauneimmat barokkijoululaulut -nuottijulkaisun (Julkunen, Häkkinen, Vahervuo, Aviador 2020) ja historiikkiartikkelin Cembalo Suomessa 1900-1990 (2022). Aivan viime vuosina hän on myös tehnyt varovaisia kokeiluja kirjoitetun musiikin luomisen kanssa ja vaikka näitä tuotoksia on jo kuultu useammassakin projektissa, hän ei ainakaan vielä pidä tätä toimintaa säveltämisenä.
Häkkinen on Ensemble Nylandian ja BarokkiKuopio-festivaalin taiteellinen johtaja ja toimii lisäksi vapaan taiteilijan ominaisuudessa kapellimestarina, solistina ja taiteellisissa suunnittelutehtävissä useissa ammattiorkestereissa ja organisaatioissa. Soittajana ja äänenjohtajana hän on esiintynyt lähes kaikissa Suomen kaupunginorkestereissa sekä mm. European Union Baroque Orchestrassa, European Union Chamber Orchestrassa, Suomalaisessa barokkiorkesterissa, BRQ Vantaa Ensemblessä, Radion sinfoniaorkesterissa, Laivaston soittokunnassa, Kaartin soittokunnassa ja Avanti!:ssa, Opus X -orkesterissa ja Kansallisoopperassa. Esiintymisiä hänellä on ollut myös kymmenillä eri festivaaleilla ja konserttisarjoissa Suomessa ja maailmalla. Viime vuosina hän on tutustunut uusiin soittimiin, kuten erilaisiin syntetisaattoreihin, klavikordeihin ja kampiliiroihin, sekä tehnyt improvisaatiokokeiluja ja -esiintymisiä mm. Tölöläb-kollektiivin kanssa. Häkkisen ja barokkimuusikkoystävienä periodinsoitinrockyhtye Tavallinen peili täytti juuri viisi vuotta.
Häkkinen on toiminut myös Helsingin ammattikorkeakoulussa (Metropolia), Sibelius-Akatemiassa, Sibelius-lukiossa ja Helsingin konservatoriossa, monissa musiikkiopistoissa sekä lukuisilla mestarikurseilla säestäjänä ja cembalonsoiton, basso continuon sekä kamarimusiikin opettajana. Hän on myös vanhaa musiikkia kirkkojen ja konserttisalien ulkopuolella esittävän eri puolilla Suomea toimivan Café Barock -konserttisarjan taiteellinen johtaja ja tuottaja sekä Suomen solistiyhdistyksen taiteellinen neuvonantaja ja on toimunut aiemmin mm. kansainvälisen New Century Baroque -orkesterin taiteellisena johtajana, Sattuma-monigenreklubin perustajana, Muusikkojen liiton alajaosto Solistit ry:n johtokunnan jäsenenä ja Suomen vanhan musiikin liiton puheenjohtajana.
Vuonna 2011 Häkkinen päätti opintonsa musiikin maisterin tutkintoon. Matkan varrella hän opiskeli pianon- ja cembalonsoittoa mm. Anssi Mattilan, Menno van Delftin, Seppo Saloviuksen, Joonas Pohjosen, Ana Mafalda Castron ja Annamari Pölhön johdolla Sibelius-Akatemiassa, Stadiassa, sekä Amsterdamissa ja Portossa. Opintojaan hän on täydentänyt mm. Gustav Leonhardtin, Ton Koopmanin, Laurence Dreyfusin, Pierre Hantaïn, Bob van Asperenin, Huguette Dreyfusin ja Andrew Lawrence-Kingin antoisilla mestarikursseilla. Tällä hetkellä hän opiskelee Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa taiteellisesti suuntautuneeksi musiikin tohtoriksi aiheenaan historialliset viritysvallankumoukset ja viritysfilosofian käsite.
5) Matias Häkkinen (s. 1981) ei syntynyt muusikoksi, mutta kasvoi taiteilijaksi. Lapsuutensa hän vietti musiikkiperheessä, jonka juuret ulottuvat esittävien taiteiden eri muotoihin, mutta minkäänlaista pakkoa jatkaa perheensä perintöä hän ei koskaan tuntenut. Kun Häkkinen aloitti pianotunnit yhtä aikaa peruskoulun kanssa, hän ei osoittanut suurta lahjakkuutta; soittaminen ei ollut helppoa ja kehitys oli melko hidasta, mutta kaikesta huolimatta Häkkinen oli päättänyt jo nuorena ryhtyä muusikoksi. Varasuunnitelmia ei ollut.
Lukioikäisenä Häkkisen soittoharrastus vaati jo täysipäiväistä huomiota, ja pianonsoitto tuntui olevan ainoa asia, jolla oli todellista merkitystä. Vaikka hän valmistui pianistiksi ammattikorkeakoulu Stadiasta, Häkkinen oli kokenut jatkuvia vastoinkäymisiä suhteessaan pianoon. Jatkuva harjoitteleminen, voimallinen soittotapa ja täysin muista syistä johtuneet olkapäävaivat sekä innokkuus omien rajojen jatkuvaan ylittämiseen aiheuttivat rasitusta fyysisesti ja henkisesti. Ongelman suremisen sijaan Häkkinen alkoi löytää ratkaisuja.
Häkkinen pääsi omaksi yllätyksekseen ensiyrittämällä Sibelius-Akatemiaan pääaineenaan cembalo mutta samankaltaisuudestaan huolimatta uuden pääsoittimen idea ja pianonsoittoa varten opeteltu tekniikka piti opetella uusiksi. Samoin koko musiikillinen ajattelutapa, josta Häkkinen kiittää erityisesti opettajaansa Anssi Mattilaa. Kun Häkkinen vuonna 2011 valmistui, hän oli jo käynyt kovan henkisen koulun, saanut valmiudet oppia rajattomasti lisää ja kasvanut taiteilijaksi, jolle jatkuva laajentuminen ja uuden etsiminen oli tullut olennaiseksi osaksi elämän perusfilosofiaa.
Konsertoinnin ja siihen liittyvän sosiaalisen elämän, sekä erilaisten tuotanto- ja järjestelytöiden vastapainoksi Häkkinen vetäytyy soitinkokoelmansa pariin. Häkkistä voisi hyvin kutsua soitinnörtiksi, muttei missään nimessä soitinpuritaaniksi, joksi vanhan musiikin fanaattiset harjoittajat yhä toisinaan mielletään. Sähköpianoille, analogisille syntetisaattoreille, elektronisille efekteille ja vaikkapa keskiaikaiselle kampiliiralle löytyy käyttöä Häkkisen useisiin projekteihin, jotka eivät kumartele perinteille pelkästään niiden itsensä vuoksi. Häkkiselle vanhan ja uuden kohtaaminen ei ole paradoksi vaan itseisarvo, epämukavuusalueelle etsiytyminen ei ole pakkopullaa vaan elinehto. Eikä taiteilijana eläminen ammatti, vaan kutsumus. (Jaani Länsiö 2017)
6) Matias Häkkinen on klassisen musiikin sekatyöläinen. Hän on tällä hetkellä enimmäkseen cembalisti, mutta soittaa myös urkuja, pianoa, klavikordia ja joskus sähköisiäkin soittimia. Orkesterien johtaminen, yhteinen hetkessä elävä läsnäolo lavalla ja sen ulkopuolella, opettaminen, ideointi, konserttien tuottaminen, festarikesä ja muut taidetoimintaan liittyvät tarpeelliset toimet ovat lavalla viihtymisen lisäksi lähellä hänen sydäntään. Kaikenlaiset soittomiljööt kapakoista kahviloiden ja kellareiden kautta kirkkoihin, katedraaleihin, puistoihin ja musiikkipyhättöihin Helsingin Musiikkitalosta Concertgebouw-salin saakka ovat Matiaalle tuttuja ja rakkaita musisointiympäristöjä.
Soittoporukoita ja projekteja hänellä on ollut vakiojengeistä keikkakokoonpanoihin, omasta orkesterista vierailuihin, soolosoitosta laumatyöskentelyyn ja hauskanpidosta vakavahenkiseen musiointiin. Monet Matiaan muusikonuraan liittyvät nuoruudenhaaveet ovat päätyneet hiljalleen toteutumaan, mutta onneksi edessäpäin on aina lisää näettävää, opittavaa ja koettavaa.
Hän suhtautuu suurella intohimolla talvella hiihdon ja kesällä keihäänheiton seuraamiseen, sekä historiallisen ja musiikinteoreettisen tiedon nivoutumiseen käytännön muusikon taitoon, näkemykseen ja kokemiseen.